Laadukas koulutus on yhä Suomen tulevaisuus

Voisin keskustella opiskelusta ja siihen liittyvistä asioista ummet ja lammet. Olen itse korkeakouluopiskelija, joten omaan jossain määrin ensikäden kokemusta siitä, missä tilassa tällä hetkellä mennään.

Yleisessä keskustelussa on paljon mielipiteitä ja ajatuksia siitä, miten koulutusta tulisi jatkossa kehittää ja hoitaa. Tarjoan nyt omia näkemyksiäni ja kokemuksiani joihinkin tämän hetken keskustelun kuumimpiin aiheisiin.

Luokkakoko

Luokka- ja ryhmäkokoja on viimeisten vuosien aikana säästösyistä nostettu. Viime aikoina on kuitenkin vihdoin herätty toden teolla vastustamaan tätä. Olen itsekin sitä mieltä, ettei luokkakokoja tule enää kasvattaa, vaan päinvastoin pienentää.

Vietin viime syksyn vaihto-opiskelijana Budapestin kansainvälisessä koulussa. Koulussa kurssien opiskelijamäärät olivat varsin pieniä, 10-15 opiskelijaa per kurssi. Tuo mahdollisti sen, että jokaisen opiskelijan oli mahdollista oikeasti osallistua keskusteluun ja saada myös palautetta luennoitsijalta. Pidin noista kursseistani todella paljon. Koen oppineeni tuon syksyn aikana enemmän kuin koko muuna opiskeluaikanani (Sorry TUAS).

Täällä Suomessa olen aika usein saanut todistaa sitä, kun 40-60 opiskelijaa istuu luennolla. Ja kaiken kukkuraksi luennoitsija vaatimalla vaatii jokaisen opiskelijan osoittavan oman aktiivisuutensa luennoilla. “Ei riitä, että olette täällä läsnä, vaan kurssilla tulee olla myös aktiivinen ja osallistua keskusteluun!”. Siinäpä sitten käsi ojossa viidenkymmenen muun opiskelijan kanssa mietit, että miten pystyt olemaan aktiivinen..? Se on täysin mahdotonta. Puhumattakaan siitä, että saisi mitään henkilökohtaista neuvoa tai palautetta tehtävistään tai ajatuksistaan.

Ja jos minä, 28-vuotias mies, koen pienen ryhmäkoon tärkeänä ja hyödyllisenä, voin vain kuvitella, miten tärkeää se on nuorelle ala- tai yläkouluikäiselle. Jokainen meistä on ainutlaatuinen oppija. Opimme eri vauhtia ja tarvitsemme apua eri aineissa ja kokonaisuuksissa. Yhdelle kielet ovat vaikeita, ja toinen taas kokee matemaattiset kuviot miltei mahdottomaksi hahmottaa.

Tämän vuoksi jokainen oppija tarvitsee riittävän määrän huomiota, apua ja tukea. Tämän vuoksi on pidettävä pienten luokkakokojen lisäksi huolta siitä, että kouluissa on tarpeellinen määrä opettajia ja muuta henkilökuntaa. Pieni ryhmäkoko ja riittävä henkilöstö olisivat myös todennäköisesti omiaan vähentämään erityisopetukseen siirrettävien oppilaiden määrää (vuonna 2015 tehostettua tai erityistä tukea sai 16% peruskoululaisista!). Suurempi ajallinen ja määrällinen tuki auttaisi varmasti tunnistamaan oppilaista paremmin ne, jotka todella tarvitsevat tehostettua tai erityistä tukea.

Lähiopetus

Lähiopetusta on myös viimeisien vuosien aikana vähennetty. Pidän tätä suurena virheenä. Opiskelijat opettavat toisiaan, lähiopetustunteja on karsittu tärkeiltä hiljaista tietoa sisältäviltä aloilta, ja sekä opettajat että opiskelijat ovat huolissaan tilanteesta. (YLE, 2017) (Tikkanen, 2015). Luulisi sitä päättäjienkin tajuavan tilanteen vakavuuden!

Minun silmissäni opettaja on (tai ainakin hänen tulisi olla) opettamansa aineen ja/tai alan erityisosaaja. Hänen erityisosaamisensa ja ns. hiljaisen tiedon vuoksi menen kouluun, koska ajattelen voivani oppia häneltä jotain. Tietenkin opettajan kanssa voi tulla erimielisyyksiä: kriittinen ajattelu ja erilaisista näkemyksistä keskustelu on suotavaa, rikastuttavaa ja yksilöä kehittävää. Mutta ilman lähiopetusta ei tapahdu sitäkään.

Jos minä opiskelijana en saa lähiopetusta, vaan kaiken oppimisen tulisi tapahtua itsenäisesti kirjoja lukien, niin minkä vuoksi edes vaivautuisin lukemaan itseni sisään johonkin koulutusohjelmaan? Kyllä, saan valmistuessani tuleviin työpaikkoihin tarvittavat alan paperit, mutta eikö opiskelun tarkoituksena tulisi kuitenkin pelkkien paperien hankinnan sijaan olla erityisosaamisen hankinta? Tätä erityisosaamisen oppimista lähiopetus tukee minusta parhaiten. Ei siis vähennetä sitä.

Työllistyminen valmistumisen jälkeen

Viime aikoina ollaan myös paljon puhuttu siitä, miten saataisiin paremmin työllistettyä vastavalmistuneita opiskelijoita. Jotkut luottavat kannustimiin, jotka yritys saisi palkatessaan vastavalmistuneen.

Ei välttämättä ihan huono ajatus, mutta onko tuollainen kannustinsysteemi kuitenkaan pitkäaikainen ratkaisu ongelmaan? Porkkana kyllä napataan, mutta entä sitten, kun hyöty on käytetty? Saako vastavalmistunut pitää työpaikkansa? Ja toisaalta, jos minä joskus olisin yrittäjä ja hakisin työntekijää, niin tahtoisin saada pätevimmän mahdollisen työntekijän listoilleni. Sillä, onko tämä pätevin vastavalmistunut tai alalla jo 20 vuotta työskennellyt konkari, ei ole väliä, kunhan saan mielestäni pätevimmän hakijan. Ja jos vastavalmistunut ei sitä ole, niin eikö se ole hieman takapajuista, että työhön paremmin sopiva ja alallaan osaavampi henkilö jätettäisiin valitsematta?

Täten ehdottaisinkin itse, että korkeakoulujen ja yritysten yhteistyötä lisättäisiin. Mitä läheisemmissä väleissä opiskelijat ja yritykset ovat, sitä todennäköisempää on se, että opiskelijat saavat luotua yrityksiin tarvittavat suhteet jo opintojensa aikana esimerkiksi kurssiprojektien, työharjoittelujaksojen ja opinnäytetöiden muodossa.

Lisäksi työharjoittelujaksojen muokkaus voisi olla varteenotettava idea. Harjoittelujen vaatimuksia voitaisiin määritellä tarkemmin, ja lisäksi niiden osuutta opinnoissa voitaisiin lisätä. Jutellessani ystävilleni ja tutuilleni ole kuullut monen suusta tarinoita siitä, miten vastavalmistunut opiskelija aloittaa ensimmäisessä alan työpaikassaan kaiken ”oppimisen” täysin nollapisteestä, sillä alan opinnot eivät ole kouluttaneet henkilöä todelliseen jokapäiväiseen työntekoon. Tämän vuoksi työharjoittelun lisääminen tai ainakin sen vaatimusten tarkentaminen alakohtaisemmaksi olisi aiheellista.

Leikkauksista vielä lyhyesti

Korkealaatuisessa ja kaikille avoimessa koulutuksessa on yhä Suomen ja Turun tulevaisuus. Emme koskaan tule kansainvälisesti kilpailemaan määrällä, vaan ainoa tapamme pärjätä on panostaa laatuun. Koulutuksesta leikkaamalla, luokkakokoja kasvattamalla sekä henkilökuntaa ja lähiopetusta vähentämällä vaarannamme tulevaisuutemme. Emmekä vain vaaranna, vaan suurella todennäköisyydellä tuhoamme hienon koulusysteemimme.

Pidetään siis huoli, että koulutustamme käsitellään hellävaroen ja siten, että tulevaisuudessakin Suomesta ja Turusta tulee erityisosaajia ja laatutekijöitä!

 

Lähteet

Tikkanen, T., 2015. Opettaja.fi. [Online]

Saatavilla: http://www.opettaja.fi/cs/opettaja/jutut&juttuID=1408912670273

 

Tilastokeskus, 2016. Peruskoulun oppilaista 16 prosenttia sai tehostettua tai erityistä tukea. [Online]

Saatavilla: http://tilastokeskus.fi/til/erop/2015/erop_2015_2016-06-13_tie_001_fi.html

 

Tilastokeskus, 2017. Käsitteet ja määritelmät – Erityinen tuki ja tehostettu tuki. [Online]

Saatavilla: http://tilastokeskus.fi/til/erop/kas.html

 

YLE, 2017. Säästöt purevat ammattikorkeakouluissa: Opiskelijat opettavat toisiaan. [Online]

Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/3-9427372

 

One thought on “Laadukas koulutus on yhä Suomen tulevaisuus

Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: